Ystävälleni tuli paha mieli hänen itsekkyydestään.
Hän olisi halunnut päivittää 40 vuotta vanhan keittiönsä, mutta kun jo edellinen maidon tuottajahinnan lasku toi tiukat ajat, hän ei kehdannut isäntää ostoksille hoputtaa.
Kattokin on korjaamatta, ja niinpä he kädet ristissä toivovat, ettei tulisi mitään äkillistä onnettomuutta, ennen kuin on rahaa korjata se.
On paha mieli siitä, että viljelijäystävän oli vähennettävä osallistumista kuntalaisten asioiden hoitoon, kun ei ole varaa käyttää autoa. Kuluja pitää vähentää, koska menot eivät pienene samaan aikaan kuin tuottajahinta.
Ystäväni tapaan olen pahoillani satojen Suomen maatalouden tulevaisuuteen uskovien tuottajien puolesta, jotka ovat tehneet suuria investointeja. Jos meneillään oleva alamäki jatkuu pitkään, heidän elämäntyönsä valuu hukkaan.
Suomessa on tyytyväisiä elämäntapaviljelijöitä, jotka puurtaisivat maan eteen, vaikkeivat he tienaisi lanttiakaan. He kaatuvat viimeisinä, saappaat mullassa, omille peltolohkoilleen, ystäväni kuvailee osuvasti.
Meidän tulee kiinnittää enemmän huomiota viljelijöiden jaksamiseen. Viljelijät kertovat, että heitä uuvuttaa erityisesti poukkoileva hallinto. Peltoalat voivat muuttua vuosittain, ja viljelijää sanktioidaan siitä. Tahattomista virheistä voi koitua tuhansien eurojen sakot. Viljelijät joutuvat ilmoittamaan toistuvasti samoista asioista. Vain muutokset tulisi ilmoittaa, ja kaikki turha paperityö on karsittava karvalakkimalliksi.
Tiedotusvälineiden kautta välittyy kuva valtavasta ymmärtämättömyydestä. Harva tuntuu näkevän, millaisessa kurimuksessa maatalous on jo pitkään kärsinyt.
Kriisitietoisuus on toisenlaista muualla. Kun Nokia lopettaa konttorinsa, ovat kaupunginjohtajat surkein ilmein uutisissa. Poliitikot kiirehtivät lupaamaan uusia työpaikkoja ja tukea. On kriisiryhmät ja sopeutukset käynnissä. Näin on tietysti oikeinkin.
Yhteiskunnassamme yhä useammalla on heikko tuntemus maataloudesta. Jotkut esiintyvät asiantuntijoina ja vääristelevät asioita tahallaan. Heikko tuntemus sekä provosoiva ja väärä tieto ovat tuhoisa yhdistelmä.
Kuluttajavalistusta tulisi lisätä ja tuotteiden alkuperämerkintöjä parantaa, niinkuin on paljon jo käynytkin.
On tärkeää ostaa kaupassa suomalaisia tuotteita. Myös julkisen puolen hankintoja, kuten lähiruuan ostolta on purettava esteet. Tämä on sekä talous- että ympäristökysymys. Lyhyiden matkojen kuljetukset tuottavat vähemmän päästöjä. Verotulot ja tuotantoketju työllistävät ja lisäävät kotimaista hyvinvointia. Halvempi ulkomainen elintarvike on tosiasiassa kalliimpi, kun huomioidaan, että raha valuu ulkomaille. Lisäksi kotimaisten tuotteiden turvallisuus ja jäljitettävyys on maailman huippua.
Nykyihmisille täytyy oikein muistuttaa, että puhdas vesi, ruoka ja energiaomavaraisuus ovat perustarpeita.
Kun kriisit maailmalla lisääntyvät, huoltovarmuus ja turvallisuus tulevat ajankohtaisiksi ja lähelle ihmistä.
Jonkun on aina huolehdittava joka päivä saatavilla olevasta puhtaasta ruuasta, vaikka rajoilla olisi levotonta. Jonkun on varmistettava, että sähköä ja lämpöä on saatavilla, vaikka maailmantilanne olisi mikä tahansa. Se on Suomen maaseudun asukkaiden ja työtä siellä tekevien arvokas tehtävä. Suomineidon ruumiissa on virrattava elämää aina päästä helmoihin asti.
Vastaa